16.9.2012
Frans Stiene
Edit. Maril Blanchard
Suom. Katrina Lumikallio
Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli löytyy The International House of Reikin verkkosivulta:
Tämä artikkeli keskittyy yhteen kysymykseen: mitä käsillä hoitamisen harjoittaminen tarkoittaa perinteisessä japanilaisessa Reiki-menetelmässä?
Tässä artikkelissa siteerataan japanilaista filosofia Yanagi Sōetsua (1889–1961), joka perusti 1920-luvun lopulla Japanissa kansan käsityötaidon liikkeen (jap. Mingei). Me uskomme, että hän ilmaisee vakuuttavasti filosofiaa, joka vaikuttaa monissa japanilaisissa perinteisissä käytännoissä – sellaisissa kuin teeseremonia, kukkien järjesteleminen, itsepuolustuslajit ja meditaatio – ja joka sisältyy syvällisesti jokapäiväiseen japanilaiseen elämään.
Tämän alla olevan filosofian ymmärtäminen puolestaan auttaa meitä saamaan selvemmän käsityksen Mikao Usuin (1865–1926) äärimmäisen tärkeistä vaikutteista ja hänen opetuksistaan.
Ei Mieltä
Aloittakaamme tutkimalla seuraavaa lainausta.
”Ensimmäiseksi laita arvioimis- tai tuomitsemishalusi välittömästi sivuun: opi tapa, että pelkästään katsot. Toiseksi älä kohtele kohdetta älyllistämiskohteena. Kolmanneksi ole valmis vastaanottamaan passiivisesti ilman omaa väliintuloasi. Jos pystyt tyhjentämään mielesi kaikesta älyllistämisestä, ikään kuin olisit kirkas peili joka vain yksinkertaisesti heijastaa, sitä parempi. Tämä ei-käsitteellistäminen – Zenin mushin-tila (”ei mieltä” – saattaa vaikuttaa edustavan negatiivista asennetta, mutta siitä syntyy todellinen kyky olla asioihin kosketuksissa suoraan ja positiivisesti.”
Yanagi Sōetsu sanoo perinteisestä japanilaisesta näkökulmasta, että mielemme tulee olla kuin peili, joka heijastaa koko maailmankaikkeutta, ilman käsitteellistämistä, ilman arviointia tai arvostelemista. Vain tässä mushinin tilassa voimme olla yhteydessä maailmaan ja tuntea maailman. Hän kuvaa tällaista näkökulmaa seuraavassa tarinassa.
Olipa kerran kolme ihmistä kävelyllä maaseudulla. He sattuivat näkemään kukkulalla seisovan miehen. Heistä yksi sanoi: ”Arvelen hänen seisovan kukkulalla etsimässä kadonnutta karjaa.” Toinen sanoi: ”Ei, minä luulen hänen yrittävän löytää ystävää, joka on vaeltanut jonnekin kauemmas.” Kolmas puolestaan sanoi: ”Ei, vaan hän yksinkertaisesti nauttii kesätuulesta.”
Koska heillä ei ollut varmaa johtopäätöstä, he menivät kukkulalle kysymään häneltä itseltään: ”Etsitkö eksyksissä olevaa karjaa?” ”En”, hän vastasi. ”Etsitkö ystävää?” ”En, hän vastasi jälleen. ”Nautitko siinä viileästä tuulenhenkäyksestä?” ”Minä vain seison tässä”, oli vastaus.
Jokainen kolmesta havainnoijasta ”näki” miehen sen perusteella, mitä he itse arvioivat tärkeäksi – karja, ystävä ja kesätuuli. Tyrkyttäessään omaa näkökulmaansa he eivät kyenneet näkemään pelkästään seisomassa olevaa miestä. Miten tämä voisi liittyä käsillä hoitamiseen? Sovelletaanpa Sōetsum tarinaa tähän kysymykseen: ”Kolme ihmistä näkee harjoittajan hoitamassa toista yksilöä käsillään. Ensimmäinen katselija sanoo, että harjoittaja antaa asiakkaalle Reikiä. Toinen henkilö sanoo, että ei, vaan hän etsii byosenia, jotta hän tietäisi mitä symbolia käyttäisi. Kolmas mainitsee, että hoitaja ottaa asiakkaasta pois negatiivista energiaa. Jokaisella oli erilainen ajatus siitä, mitä harojittaja oikein oli tekemässä, joten he päättivät kysyä häneltä itseltään. ”Annatko asiakkaallesi Reikiä?” ”En”, hän vastasi. ”Etsitkö byosenia, jotta tietäisit mitä symbolia käyttäisit?” ”En”, hän vastasi jälleen. ”Sitten sinä varmaankin poistat negatiivista energiaa?” ”Ei, vaan minä vain Olen asiakkaani kanssa.”
Kun me vain Olemme asiakkaamme kanssa, mikä ei tietenkään ole niin helppoa, me olemme kuin peili, täysin kirkas, vailla tarvetta arvioida, että asiakkaalla ei ole lainkaan Reikiä, joten meidän tarvitsee nyt antaa sitä hänelle.
Ei tarvetta arvioita, millaisen byosenin saattaisimme tuntea ja käyttää sitten symbolia tai olla käyttämättä symbolia.
Ei tarvetta arvioida, mikä on negatiivista ja mikä positiivista energiaa. Perinteisestä japanilaisesta näkökulmasta voisimme sanoa, että me vain Olemme.
Ajatus pelkästä Olemisesta ilmenee viidennestä Reiki-menetelmässä ilmaistusta periaatteesta: ole myötätuntoinen itsellesi ja toisille. Myötätunnon perusmerkitys on kyetä tai haluta kärsimään jonkin kanssa (engl. Myötätunto = compassion; com = jonkin kanssa; passion = latinan patīsta, joka tarkoittaa kärsiä, kestää, sallia tai taipua/alistua). Toisin sanoen myötätuntoisuus tarkoittaa vain olemista siinä hetkessä ilman arviointia / arvostelemista / tuomitsemista.
Ei kahta
Miten käsillä hoitaminen siis voi olla myötätuntoista siinä hetkessä, ilman mitään arvioimista? Yanagi Sōetsu voi valaista meitä arvokkaalla näkemuksellään tässäkin kysymyksessä. Hän toteaa, että ”niin kauan kuin rumpua iskevä ihminen ja isketyksi tuleva rumpu ovat kaksi erillistä asiaa, ei voi koskaan syntyä todellista musiikkia”.
Toisin sanoen, niin kauan kuin on olemassa kaksi – rummuttaja ja rumpu, havainnoitsija ja havainnoinnin kohde, harjoittaja/hoitaja ja asiakas – on erillisyys, joka estää todellisen musiikin, näkemisen tai käsillä hoitamisen. Sōetsu selittää tätä ajatusta pidemmältikin.
Me ihmiset olemme tottuneet ajattelemaan, että ”minä maalaan nyt kuvan” tai ”minä kudon nyt kankaan”. Buddhalaisuuden mukaan sellaiset lausahdukset ovat kuitenkin dualistisen suhteen ilmaisua, mistä ei voi olla tuloksena varsinaisesti oikea kuva tai kangas. Buddhalaisuudessa sanotaan, että dualistisuuden juurisyy on ”minä”-sana, ja että sen täytyy kadota, kunnes on saavutettu vaihe, jolla ”kuva piirtä kuvaa” tai ”kangas kutoo kangasta”. Eräässä buddhalaisessa kirjoituksessa on fraasi ”Buddha Buddhan kanssa”, minkä voisi ehkä käsittää tarkoittavan ”Buddhalta Buddhalle”, se puolestaan tarkoittaa, että kaikki oikea toiminta tapahtuu Buddhan ja Buddhan välisenä. Sen sijaan että ihminen kääntyisi Buddhan puoleen tai Buddha ihmisen puoleen, Buddha kääntyy Buddhan puoleen, ja kaikki erillisyys tai vastakohtaisuus Buddhan ja ihmisen väliltä on kadonnut. Tämän voisi sanoa toisella tavalla, että ”asia kääntyy asioihin itseensä”.
Ajattelemme usein alussa, kun olemme alkaneet harjoittaa käsillä hoitamista, että minä teen hoidon, minä suoritan käsillä hoitamisen, ja minä hoidan jotakuta.
Kun sukellamme syvemmälle Reiki-menetelmään, luovumme kuitenkin tällaista ajattusta. Luovumme ajatuksesta, että asiakkaamme voi huonosti, on sairas ja tarvitsee hoitoa tai parantamista. Luovumme käsityksestä, että minä olen harjoittaja/hoitaja ja toinen on asiakas. Luovumme koko käsitteestä, että me teemme jotakin jollekin toiselle. Lyhyesti sanottuna alamme ilmentää Okuden Reiki II -tason (suom. Reiki 2 -kurssitason) mantraa HSZSN, jonka olemus on ”Minä olen oikea mieli”.
Mutta mitä ”oikea mieli” tarkoittaa? Se tarkoittaa, että kun teemme hoitoa, emme näe mitään eroa antajan ja vastaanottajan, hoitajan ja asiakkaan välillä. Kun meistä tulee avoimempia, ymmärrämme siinä hetkessä käsillä hoitamisen, ilman arvioimisia, että siinä on silloin ”Reiki Reikin kanssa” ja ”Todellinen Minuus Todellisen Minuuden kanssa”.
Kun ”oikea mieli” kypsyy, alamme ilmentää Shinpiden III -tason (suom. Reiki 3 -kurssitason) mantraa DKM, joka symboloi ei-dualistisuutta. Ajattelepa tätä: kun kätemme koskettavat toista henkilöä, tuo toinen henkilö koskkettaa myös meidän käsiämme. Hoitotilanne ei ole yksisuuntainen tapahtuma, hoitajalta asiakkaalle. Kuka on antaja ja kuka vastaanottaja, kun Todellinen Minuus on vuorovaikutuksessa Todellisen Minuuden kanssa?
Tätä ei-dualistista, ”ei mieltä” -mieltä mietiskellään Reikin periaatteissa. Vasta luopuessamme ”minusta” ei ole enää ”minua”, joka vihastuu, murehtii ja on pelokas. Ei ole enää”minua, joka olisi nöyränä, rehellisenä ja myötätuntoisena olemisen tiellä. Yanagi Sōetsu tarjoaa vielä lisänäkemystä tullaksemme ei-dualistiseksi ja ”ei mieltä” -mieleksi. Hän huomauttaa, että
”Kokonaisuuden näkeminen suoraan tarkoittaa, että ymmärtää ennen ajattelemista, ilman aikaa analysoida tai erotella. Jos katsomme asioita ajatuksillamme, näemme vain osan, ja jos käytämme älyllisyyttämme ennen kuin käsitämme, ymmärrys on pinnallista. Enemmän voidaan oppia kokonaisuuden suoraan näkemisen voimalla kuin älykkyydellä. Antaakseen intuition toimia vapaasti, yksilön ei tule sallia minkään tulla yksilön itsensä ja kohteen väliin. Silloin kun tapahtuu niin, yksilö itse ja kohde säilyvät erillisinä loppuun saakka, ja intuitiolla on vain hyvin rajallisesti tilaa toimia, jolloin vain osa kohteen kokonaisuudesta paljastuu. Intuitio voi käyttää rajatonta voimaansa vasta silloin, kun yksilön minä on vähentynyt olemattomiin, koska katsojan ja katsomisen kohteen välinen vastakkaisuus katoaa vasta silloin. Katsojaa tai kohdetta ei rajoita subjektiivisuus ja objektiivisesti: subjekti itse on objekti, ja objekti itse on subjekti. Kun intuitio toimii, kohdetta ei koskaan esineellistetä, tai Buddhan fraseologian mukaan: intuitiivisesti ymmärtäminen / näkeminen tarkoittaa astumista Ei-Dualistisuuden alueelle.”
Perinteiset harjoittajat käyttävät Reiki-menetelmässä viittä menetelmän elementtiä – meditaatiota, periaatteita, symboleja, mantroja, käsillä hoitamista ja reijua/viritystä/initiaatiota – osana omaa henkistä harjoitustaan luopuakseen minästä ja egosta. Kun heidän harjoituksensä syvenee, samoin heidän tietoisuutensa syvenee. Kun heidän tietoisuutensa syvenee ja he ilmentävät noiden harjoitusten sisäisiä ja kätkettyjä opetuksia, silloin todellinen intuitio pääsee tulemaan esille. He pystyvät näkemään/ymmärtämään kokonaisuuten suoraan, myötätuntoisesti, siinä hetkessä ja ilman arvioimista tai luokittelemista.
Saatat kysyä: miksi opettajani ei opeta hoitamista perinteisellä japanilaisella tavalla? Katsotaan tähän loppuun vielä erästä Yanagi Sōetsun lainausta, joka saattaa lisätä ymmärrystäsi asiasta: länsimaisilla ideoilla oli Meiji-restauraatiosta lähtien sellainen vaikutus, että nykyään suuri joukko ihmisiä ei ttunne eikä edes halua tuntea japanilaisuuden perintöään. He pitävät kaikkea länsimaista tulevaa uutena ja edistyksellisenä, ja kaikkea perinteistä taantumuksellisena. Jäljittely on yksi syy, ja tällainen sokea jäljittely siinä uskossa, että saavutetaan jotakin uutta, on harhaanjohtavaa, koska ainoat todelliset ja samalla uudet asiat voivat kasvaa vain japanilaisista juurista. Totuus on sekä vanhaa että uutta.
Frans Stiene( Reiki-kirjailija and -opettaja)
Hollannissa varsinaisesti asuva Frans Stiene opettaa Pohjois-Amerikassa, Euroopassa, Isossa-Britanniassa, Australiassa ja Aasiassa. Frans on myös kirjoittanut Reiki Insights -kirjan, joka on jatkoa hänen edelliselle ”The Inner Heart of Reiki” -kirjalleen. Se vie henkilökohtaisen harjoituksesi ja ymmärryksesi Reiki-menetelmästä vielä askeleen syvemmälle.